Töihin Tansaniaan?

Ajattelen monesti, että voisin asua Tansaniassa pidempäänkin. Pidän tästä maasta. Pidän näistä ihmisistä. Pidän tästä elämästä. Jos jäisin, minun pitäisi ansaita jostakin rahaa elääkseni. Jos tansanialainen saa rahaa jostakin, ehkäpä minäkin?

Maanviljely. Hmm, tulisiko minusta maanviljelijä? Olen vieraillut useasti perheen maatilalla, jonka he omistavat osittain. Olen nähnyt miten maissin siemenestä kasvaa kasvi ja miten siihen kehittyy maissi. Olen oppinut miten

Sirja maanviljelijänä?

maissia kuivatetaan, miten siitä tehdään maissijauhoa, jotta siitä voidaan valmistaa perinteistä paikallista herkkua, ugalia, maissipuuroa. Olen nähnyt miten vesimelonit, papaijat, kurpitsat, maniokki ja riisi kasvavat. Jos olisin maanviljelijä, minun pitäisi suunnitella tarkasti, mitä kasvattaisin, jotta minulla olisi vuoden ympäri taattu elanto. Tekisin työtä aamusta iltaan. Istuttaisin siemenet, kuokkisin, keräisin sadon ja pakkaisin kaiken käsin. Voisin myydä sadon pellolla jollekin, joka kuljettaisi sen kaupunkiin. Voisin myös itse pyöräillä vihannekset tarakalla useamman kilometrin päähän kaupunkiin ja toivoa, että joku ostaisi vihanneksiani ja hedelmiäni ennen kuin ne pilaantuvat. Torilla saisin yhdestä appelsiinista tai banaanista 5 senttiä, mangosta kaksinkertaisen hinnan. Saisin pellolta ruokaa itselleni, mutta muuten tuloni voisivat jäädä melko pieneksi. Olisin säiden armoilla – entäpä jos sadekausi jäisi lyhyeksi? Entäpä jos tuholaiset hyökkäisivät pellolleni? Olen allerginen heinälle, ehkä en sittenkään halua

Vesimeloni tekee tuloaan..

maanviljelijäksi.

Hmm, ehkäpä minusta tulisi bajajin (riksan) kuljettaja? Olisin muuten ensimmäinen nainen, joka ajaisi bajajia Mtwarassa! Minulla olisi hieno kolmipyöräinen ajoneuvo, jolla kyyditsisin ihmisiä paikasta toiseen. Tai ainakin yrittäisin. Bajajikuskeilla on nimittäin kova kilpailu, sillä bajajeja näyttää olevan joka kadun kulmassa. Heräisin kuudelta ja tekisin töitä kellon ympäri. Huutelisin kyytiä keskustassa. Hyökkäisin joka ikisen mzungun kimppuun siinä toivossa, että heiltä saisi tippiä. Jakelisin puhelinnumeroni, ja toivoisin, että he soittaisivat juuri minulle, kun he tarvitsevat bajajia. Bensan hinta on nimittäin korkea ja bajajin korjaaminen ja huoltaminen veisivät osan ansiostani. Yhdestä bajajimatkasta ansaitsin 1-2 e. No tulisiko minusta sitten bajajin kuljettaja? Bajajikuski Steven antaa minun kokeilla bajilla ajamista. Yritän startata bajajia noin kahdeksan kertaa. Seuraavaksi tarvitaan jo lisää virtaa jostakin. Vihdoin onnistun. Pääsemme eteenpäin. En osaa vaihtaa vaihteita, en ole koskaan ajanut edes moottoripyörällä. Bajaji kuulemma toimisi jokseenkin samalla tavalla. Käännyn risteyksestä. Työkaverini huutaa takapenkillä – ajan väärällä puolella tietä. Tansaniassa on vasemmanpuoleinen liikenne. En

Bajajikuskiksi?

varmaan ikinä tottuisi ajamaan vasemmalla puolella tietä, ehkä minusta ei tulekaan bajajikuskia.

Jospa kouluttautuisin ja minusta tulisi kenties opettaja tai sairaanhoitaja? Opiskeleminenhan kannattaa aina! Opettajalle luulisi löytyvän töitä maassa, jossa väestön määrä kasvaa koko ajan. Sairaanhoitajankin olisi saatava töitä – onhan maassa trooppisia sairauksia ja alhainen hygianiataso, joka osaltansa on levittämään sairauksia. Molemmissa tapauksissa minun pitäisi ensiksi opiskella kolme vuotta, jotta olisin pätevä alallani. Todennäköisesti rikkaat vanhempani voisivat maksaa koulutukseni. Jos olisin opettaja alakoulussa, tekisin töitä aamuseitsemästä iltapäivään. Minulla olisi 50-80 lasta opetettavana. Valmistelisin tunnit opettajanhuoneessa, jossa minulla olisi hyvällä tuurilla oma pöytä tai ainakin pöydän puolikas, jonka jakaisin kollegani kanssa. Minun pitäisi opettaa luokassa, jossa edes kaikilla oppilailla ei ole omaa pulpettia. Minun pitäisi pitää tiukkaa kuria luokassa, jotta oppilaat kuuntelisivat. Tappelusta tulee neljä piiskausta kädelle, puhumisesta tukkapöllyä ja luunappeja. Hmm, no ehkä se sairaanhoitaja? Tekisin työtä vaihdellen

Liikunnanopettajaksi?

kolmessa eri vuorossa viikon jokaisena päivänä. Saattaisi olla, ettei valtiolla olisi tällä hetkellä rahaa maksaa minulle palkkaa, mutta uskoisin ja luottaisin siihen, että valtio maksaisi minulle palkkaa jälkikäteen. Hmm, olen aina ollut vähän heikkovointinen, kun näen verta.. ja minun on vähän vaikea keskittyä suunnittelutyöhön hälinässä.. Ehkä minusta ei tule sairaanhoitajaa eikä opettajaakaan.  

Hei, mutta turismillahan tienaa! Valloitin jo kerran Kilimanjaron – ehkäpä voisin tienata rahaa viemällä turisteja vuorelle. Olisihan se hienoa tehdä töitä vuorella. Aloittaisin kantajana, josta voisin vähitellen siirtyä oppaaksi ja vuosien kokemuksen jälkeen pääoppaaksi. Viettäisin 6-7 päivää vuorella, jonka jälkeen pitäisin muutaman päivän tauon ja lähtisin taas. Ongelmana on, ettei töitä olisi sadekauden aikaan, joten minun pitäisi myös tehdä jotakin muuta. Kantajana ansaitsisin n. 10 euroa per reissu + tipit. Niinpä niin, mutta minuahan vaivasi vuoristotauti – ehkä minusta ei sittenkään ole Kilille tekemään töitä.

Töihin Kilimanjarolle?

En siis ole varma, löytyisikö minulle töitä tai olisiko minusta sittenkään työntekijäksi Tansaniassa, ainakaan yllämainituilla aloilla. Saattaisin muuttaa mieltäni, ja ryhtyä joksikin, jos saisin vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Miksi en maanviljelijänä rikastuisi, vaikka kauppaisin hedelmät Eurooppaan, jossa hedelmäni myytäisiin moninkertaiseen hintaan?

2. Miksi en saisi bajajiini juuri sen halvemmalla bensaa kuin Euroopassakaan, vaikka kotikaupungissani tehtäisiin öljybisnestä?

3. Miksi korkea koulutukseni ei välttämättä takaisikaan hyvää toimeentuloa?

4. Miksi ansaitsisin kantajana 10 euroa, jos asiakkaani olisi maksanut reissusta 700 euroa?

ps. Bajajin ajoa kokeiltiin erittäin syrjäisellä tiellä ketään vahingoittamatta. : )