Mzunguvieraita

Maija opettaa Sadalle narutemppuja.

Ennen Tansaniaan tuloa ihmettelin, miksi edelliset vapaaehtoiset eivät ole kirjoittaneet blogeissaan niinkään itse vapaaehtoistyöstä vaan ennemminkin kaikesta muusta. Te, jotka olette ihmetelleet samaa, tulen tuottamaan teille taas kerran pienen pettymyksen. Nimittäin en voi olla kirjoittamatta niistä kahdesta viikosta, jolloin minulla oli spesiaalivieraita Suomesta. 

Kiitos ystävieni Marjon ja Maijan!

Marjo ja Maija pyykkäyshommissa.

Biitsill

Vietimme aivan mahtavan pääsiäisloman Marjon ja Maijan kanssa. Marjo ja Maija olivat spesiaalivieraita kotonamme, ja pääsivät tutustumaan tansanialaisen perheen elämään neljän päivän ajan. Erityisen innostuneita suomalaisista vieraista olivat naapurin poika Cuth Berth sekä kotityttömme Sada. Onneksi Marjolla ja Maijalla riitti energiaa pelata heidän kanssaan. Tutustutin Marjon ja Maijan arkiaskareihin (ei tarvinnut pyykätä omia pyykkejä yksin), kävimme discossa (tanssilattialla riitti seuraa), vierailimme markkinoilla, kävimme uimassa ja hengailimme siellä sun täällä. Sunnuntaina Cuth Berth vei meidät tutustumaan luterilaiseen kirkkoon. Erityisen mieleenpainuvaksi Mtwarasta jäi sunnuntai-iltapäivä, jolloin suuntasimme naapurimme Noelin ja hänen kaverinsa Georgen kanssa biitsille. Pojat ja Marjo soittelivat kitaraa ja lauleskelivat. Minä jongleerasin ja opetin sitä muutamille uteliaille pojille. Sain yhden spesiaalioppilaan, joka oppi jongleeramisen melko nopeasti. Ihmettelin, miten hän pystyi käsittelemään palloja nopeasti ja niin hyvin. Vasta jonkin ajan kuluttua meille selvisi, että poika olikin kuuro. Ehkäpä hänen motoriset taidot olivat jokseenkin keskimääräistä kehittyneemmät, sillä hän osasi käsitellä palloja melko hyvin. Intouduimme keskustelemaan sormiaakkosilla ja hiekkaan kirjoittamalla. Hämmentävintä oli, etteivät kaikki ympärillämme olleet ymmärtäneet, että hän oli kuuro. Monet myös ihmettelivät, miten osasimme sormiaakkoset, ja miten pystyimme kommunikoimaan hänen kanssaan. Kerroimme muille viittomakielestä ja siitä, että opettelemme alakoulussa viittomakielen aakkoset. Jotenkin siinä tilanteessa (taas kerran) ymmärsin, miten hieno koulujärjestelmä meillä Suomessa onkaan - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Muutama muukin lyöttäytyi seuraamme keskustelemaan kuuron pojan kanssa. Iltapäivä jäikin yhdeksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani Mtwarassa!

Ihmisvilinää mutaisilla teillä.

Kun pienempi kaivuri jää jumiin, tarvitaan vieläkin isompaa konetta!

Yksi unohtumattomista kokemuksista oli myös matkamme Mtwarasta Dariin. Olin varoittanut Maijaa ja Marjoa, että matkamme saattaa kestää, sillä sadekautena tie on erittäin huonossa kunnossa erityisesti 60 km pätkällä, jota ei ole päällystetty. Niinhän siinä sitten lopulta kävi - 500 km matkamme, jonka piti kestää noin 8 tuntia, kesti kokonaiset 16 tuntia. Jäimme kiinni mutaan kolmisen kertaa ja ainakin kerran toinen bussi törmäsi meidän bussiimme. Toisinaan porukka työnsi omaa bussiamme, toisinaan pysähdyimme auttamaan muita ja odottelimme, että edessä olevat bussit ja autot saatiin irti mudasta. Tosin suurin osa matkustajista naureskeli ja seisoskeli vieressä, kun muutamat heittäytyivät mutaan työntämään busseja. Me kolme mzungua olimme nähtävyys siellä satojen ihmisten joukossa, sillä tiellä ei näkynyt muita länsimaalaisia. Vaikka matkalla sattui ja tapahtui, en voi taaskaan olla ihmettelemättä sitä iloisuutta, joka ihmisistä irtosi matkan aikana. Ja mitä muuta mzungut voivatkaan tehdä kuin seisoskella paljain varpain mudassa ja naureskella tapahtuneelle muiden mukana. Olisi kiva nähdä samanlaista iloisuutta suomalaisissa talvella, kun VR myöhästelee muutamia minuutteja. Minkäs tapahtuneelle voi – miksei siis ottaa hetkestä iloa irti? :)

Jellona

Tytöt safarilla!

Vietimme Marjon ja Maijan kanssa seuraavat kaksi upeaa päivää Mikumin luonnonpuistossa, jossa näimme kirahveja, seeproja, norsuja, antilooppeja, buffaloita, virtahepoja ja vaikka mitä! Hämmentävintä oli nähdä leijona ilta-auringon alla loikoilemassa aivan tien vieressä. Mielikuva leijonasta aggressiivisena ja hyökkäävänä eläimenä muuttui täysin. Istuimme autossa aivan parin metrin päässä leijonasta, eikä leijona liikkunut minnekään vaan pysyi tyystin paikoillaan. Yövyimme teltassa, joka kylläkin oli jokseenkin luksusteltta sänkyineen, mutta kokemus oli sekin! Istuskelimme iltaa nuotion äärellä, kuulimme yöllä hyeenojen huudot ja pääsimme rauhoittumaan luonnon keskelle. Toisena päivänä jatkoimme eläinten tuijottelua ja kiertelimme ympäriinsä puistoa. Edellisenä yönä oli satanut, ja automme kävi melko kovilla kuskimme ajaessa (taas kerran) järjettömän mutaisia teitä, joihin emme onneksi jääneet kiinni! Autosta nimittäin ei ole turvallista poistua, jos ei halua leijonan lounaaksi tai elefantin tallomaksi (näitäkin tapauksia on käynyt). Saimme kerran poistua autosta oppaan luvalla syömään lounasta virtahepoaltaan vierelle. Puskapissalla ollessani katsahdin taakseni ja näin krokotiilin uiskentelevan takanani. Tansaniassa on harvoin kiire, mutta kuten arvata saattaa, tällä kertaa palasin melko nopeasti takaisin lounaspaikallemme. Sadekaudesta ja pitkästä ruohosta huolimatta näimme eläimiä ja oikeastaan oli aika mukavaa olla puistossa sesonkikauden ulkopuolella. 

Oppaamme avustaa Marjoa.

Darissa kulutimme aikaa lähinnä shoppailemalla Mwengessä, TingaTinga centerissä ja Kariakoolla. Maijan lentäessä takaisin Suomeen, minä ja Marjo jatkoimme matkaa Sansibaarille. Ehdimme lopulta olemaan Sansibaarilla vain yhden ja kaksi puolikasta päivää, sillä lauttamme oli molempina kertoina muutamia tunteja myöhässä. Vietimme aikamme Stonetownia kiertäen sekä puolipäivää snorklaten. Snorklaaminen oli hauskaa ja koralleja jaksoi tuijotella pitkän aikaa. Tosin pienellä puuveneellä seilaaminen teki meistä molemmista hieman merisairaita, ja yritimme parhaamme mukaan sinnitellä veneessä loppuun asti. Lyhyestä Sansibaarin vierailusta jäi minulle melko yksipuolinen kuva. Vaikka rakennukset olivat hienoja ja saari oli selkeästi yksi kehittyneimmistä paikoista, joissa olen Tansaniassa käynyt, mieleeni jäi lähinnä turistit. Erityisesti minua jäi mietityttämään paikallisten jatkuva tapa yrittää tehdä bisnestä – lähinnä tarjota opaspalveluita ja myydä kaikenlaista muistoesinettä turisteille osittain jo liian häiritsevällä tavalla. Turisteille, jotka vierailevat pelkästään Sansibarilla (ainakin Stonetownissa), voi jäädä melko yksipuolinen ja jokseenkin töykeä kuva tansanialaisista, mikä on harmillista, sillä en ole kokenut samanlaista käyttäytymistä missään muualla päin Tansaniaa.

Norsuja safarilla.

Kaiken kaikkiaan pääsiäisloma sujui vallan mainiosti ihan mahtavassa seurassa! Tosin loma sai ikävän käänteen Darissa, kun tulin ryöstetyksi viimeisenä päivänä. Kamerani vietiin, joten kuvia tulette saamaan entistä vähemmän. Loppujen lopuksi lensin takaisin Mtwaraan, sillä tie oli ollut niin huonossa kunnossa, että se oli pitänyt sulkea. Tällä hetkellä Mtwarassa joudutaankin säännöstelemään öljyä kuljetusongelmien vuoksi, ja monilla bensa-asemilla ei ole myydä öljyä ollenkaan. Juttelin eilen erään vanhan herrasmiestutun kanssa, joka kertoi tulleensa bensa-asemalta, ja hänen autoonsa oli tankattu laimennettua bensaa täydellä bensan hinnalla. Valittamaan ei kuulemma ole asiaa, vaan kyseistä bensa-asemaa on vain parempi vältellä. Öljyn puutteen vuoksi babajikuskitkin pyytävät kyydeistä nyt korkeampaa hintaa.